Historiaa

Kun puutarhanäyttelyiden sidontatyöosastoilla eri liikkeet kilpailivat paremmuudesta ja tuomareiden suosiosta, heräsi 1960-luvun alkupuolella ajatus kukkasitojien kesken järjestetystä kilpailusta, taidosta lavalla, yleisön katseiden edessä. Kukin kilpailija joutuisi tekemään tietyt työt, kilpailuaikakin olisi rajoitettu. Tuntumaa tällaiseen kilpailuun oli saatu ulkomailla ja kotimaan "Työ ja Taito" -kilpailussa. Näin heitettiin siemen aikoinaan kilpailemiselle kukkasidonnassa.

Suomen Kukkakauppiasliitto järjesti ensimmäisen koko maata käsittävän sidontakilpailun vuoden 1964 kukkakauppiaspäivien yhteydessä Kuopiossa maanantaina 24.8. Peräniemen Kasinolla. Kilpailijoita oli yksitoista, heistä kukin sai ennen kilpailua samanlaisen laatikon leikkokukkia ja -vihreää, joista oli tunnin aikana tehtävä kukkakori. Arvostelu oli salainen ja tuomareina toimivat Inge Olsson, Marita Thibblin ja Irja Ulmanen. Aika riitti kilpailijoille hyvin, tuloksena oli 11 erilaista sidontatyötä - kukkakoreja toki kaikki. Tuomaristo suoritti tehtävänsä ja korkeimman pistemäärän saavutti kukkakauppias Laina Vesa Porista. Hän sai kimpun ruusuja palkinnoksi sekä ensimmäisen kiinnityksen kiertopalkintoon. Kilpailun kakkonen oli Sylvi Salviander Turusta ja kolmas Lahja Arvonen Raumalta - kolmoisvoitto Länsirannikolle.

Näillä ensimmäisillä kilpailuilla ei ollut vielä virallista kukkasidonnan Suomen mestaruuskilpailun arvoa, ehkä oltiin turhan vaatimattomia ensimmäisten kilpailujen ollessa kyseessä. Kun vuoden tauon jälkeen seuraavat kilpailut järjestettiin kesällä 1966 Kalastajatorpalla Helsingissä puhuttiin jo SM-kilpailusta. Tämän jälkeen kilpailut onkin järjestetty vuotta 1977 lukuun ottamatta joka vuosi. Kilpailut ovat tavallisesti olleet yksipäiväiset, väliin on kokeiltu kaksipäiväisiä kilpailuja, jolloin ensimmäisenä päivänä on järjestetty karsintakilpailu, toisena finaali. Alkuun sarjoja oli yksi, sittemmin kaksi (ensikertalaiset ja aiemmin kilpailleet), on kokeiltu myös kolmea sarjaa (juniorit, seniorit ja veteraanit). Mestarititteli on aina kuulunut korkeimman pistemäärän saavuttaneelle, sarjasta riippumatta. Alun perin kilpailussa tehtiin vain yksi työ, vuodesta 1971 lähtien töitä on ollut useita, useimmiten neljä, joista yksi tai kaksi ennalta valmisteltavaa ideatyötä ja yksi tai kaksi yllätystyötä.

Piirit ryhtyivät järjestämään omia piirinmestaruuskilpailujaan ja pitkään SM-kilpailussa kilpailivat nimenomaan piirien mestarit, ajan oloon kilpailuväsymys iski piireihin ja kilpailijamäärät laskivat uhkaavasti. Jotta SM-kilpailut säilyisivät arvoaan vastaavalla tasolla, ryhdyttiin niihin hankkimaan kilpailijat avoimella ilmoittautumisella. Ainoa osallistumisen edellytys oli, että kilpailija työskenteli Suomen Kukkakauppiasliiton jäsenliikkeessä. Tämä piristi osanottoa. 1990-luvun puolessa välissä piirinmestaruus-järjestelmä otettiin jälleen käyttöön. Aluksi se toimi, mutta avoin osallistuminen SM-kisoihin on ollut koko 2000-luvun kilpailujärjestelmä.